Oikein näette! Tässä ovat ihanan suloiset, pikkuruiset villasukat Rauhaniemeen. Mutta ei siinä kaikki. Mukana olivat presiis samanlaiset sukat koossa 1:1 - MINULLE!!!!!! Ja molemmat aivan samanlaiset!! Mistä ihmeestä Virpi saattoi tietää, että olen aina, niin kauan kuin muistan, kuulunut niin sanottuihin "villasukkaihmisiin", sellaisiin, jotka yleensä aina hiippailevat tai suhailevat (tilanteen mukaan) villatöppöset jalassa. Matkalle lähtiessäkin töppöset pakataan yleensä ensimmäisenä. Tyttäreni on "perinyt" muuten tämän saman tavan.
Koska on joulu, 85-vuotias äitini oli myös meillä. Hän on aivan suvereeni käsitöissä, joten kun avasin paketin, ja hän näki, mitä sieltä tuli, hänen ensimmäiset sanansa sanatarkasti olivat:"Voi hyvänen aika!!!" Sen jälkeen hän teki tosi tarkkaa "tutkimustyötä" ja huokaili: "Miten joku voi olla näin ihana ihminen, että on tehnyt sukat myös sinulle" (tarkoitti siis minua). Siinä sitten tippa linssissä molemnmat ihastelimme sukkia, tarkastelimme kaksinkertaista kantapäätä. Minun piti taas ties kuinka monennen kerran hakea kaikki Kurjenpolvensta tulleet villavaattet ihasteltavaksi. Ne ovat niin uskomattoman hienosti ja taitavasti kudottu, vaikka ovat pieniä. Helposti tuollaista kokoa olevista tulee kovia ja kankeita. En voi ymmärtää, kuinka Virpi saa niistä niin normaalin oloisia, sellaisia pehmeitä ja taipuvia. Kun villavaatteet oli ihasteltu, piti hakea kaikki muutkin Virpin tekemät jutut taas uudelleen keittiön pöydälle (olimme aamukahvilla kahdestaan, kun muut vielä nukkuivat). Se päiväpeitto on äitini suosikki. Malli on pikkuisen erilainen, kuin mitä hän on tehnyt 1:1 -koossa, ja sitä hän sitten tutki pitkään ja hartaasti. Ja kaiken aikaa hän itsekseen kuiski:" Voi hyvänen aika, voi hyvänen aika"!
Tämä joulukuu on ollut ihmeellinen. Se on nostanut esiin tunteita, jotka olen luullut jääneen jo kauan sitten lapsuuden salaperäiseen maailmaan. Minulla on ollut mieletön onni ja ilo saada swappiparikseni niin uskomattoman taitava ja lämminsydäminen ihminen, että monta kertaa on saanut nieleksiä, kun olen paketteja aKurjenpolven Vvannut tai lukenut hänen tekstejään. Olen myös äärettömän onnellinen siitä, että parini, Kurjenpolven Virpi, on aidosti pitänyt tekemistäni lahjoista, ja että varsinkin jotkut niistä ovat sattuneet merkitsemään hänelle erityisen paljon... Se arvostus ja erityismerkitys hänelle erityisesti joidenkin esineiden kohdalla ovat välittyneet minulle nimenomaan hänen tekstiensä välityksellä.
Mitä tässä vielä voisi sanoa? Vaikka voisi sanoa vielä paljonkin tai toisaalta olla sanaton, molemmat tavallaan kuvaavat samaa tunnetta: halua kiittää.
Siksi Virpi, mitä lämpöisimmät ja sydämellisimmät kiitokset Sinulle tästä taianomaisesta kuukaudesta ja näistä kaikista taidolla tehdyistä, uskomattoman hienoista lahjoistasi! Jok' ikinen niistä on minulle erityisen tärkeä, merkittävä ja arvokas siitä syystä, että olet ne tehnyt juuri Rauhaniemeä ajatellen. Siksi niillä on, ja aina tulee olemaan, aivan erityinen asemansa Rauhaniemessä, ja vaalin niitä suurina aarteinani.
Itse tein Kurjenpolveen pienen mäntyisen jakkaran. Kirjaimet maalasin punamullalla.
Kommentit