Edellisenä päivänä, ennen matkalle lähtöään, apteekkari halusi tarkistaa laukkuun pakatut asiakirjat, mutta avaintapa ei löytynytkään mistään. Se oli hukassa. Koko huusholli meni ylösalaisin. Kaikki, lapsia ja palvelusväkeä myöten komennettiin etsintätehtäviin.
No, löytyihän avain lopulta - apteekista, tisurihuoneen yhdestä laatikosta, jonne apteekkari oli sen hajamielisyyksissään jättänyt. Hän antoi sen nyt vaimolleen pyytäen tätä tarkistamaan laukussa olevat paperit; hänen itsensä piti mennä vaatturin luokse uutta pukua sovittamaan.
Rouva Tiger, tyttäret Ester ja Anna (luutineen), vanha rovasti ja ruustinna, Olga sekä kissat ja koira seisoivat juhlallisesti kapsekin ympärillä, kun avainta sovitettiin lukkoon. -"Herre Gud, mitä Edo nyt sanoo!", siunaili vanha ruustinna muiden mukana vetäen käden suun eteen: laukussa ei ollut muuta, kuin Esterin märät villavanttuut! Missä ovat muut tavarat? Kuka oli "pakannut" laukun uudestaan? No, sekin asia selvisi: herrasväki Tigerin pienet ja ehtiväiset tyttäret olivat olleet pakkauspuuhissa papan tietämättä päättäen varustaa papan Helsingin matkalle kunnon Kurjenpolven villavanttuilla. Paperit ja muut papan matkavarusteet oli pinottu sievästi tuolille, josta ne siirrettiin takaisin laukkuun. Kyllähän tyttöset lopulta ymmärsivät, ettei pappa Helsingissä pärjäisi pelkillä lapasilla, vaikka ne kuinka olisivatkin taattua Kurjenpolven laatua. -Sen pituinen se.
Tämä tarina syntyi siitä, kun Kurjenpolven Virpi kertoi matkalaukkua tehdessään vahingossa lakanneensa koko laukun umpeen. Muutaman blogivierailijan kanssa mietittiin, mahtaisiko laukun saada auki... No, kirurgiveitsellä nitkuttamalla se viimein aukesi, ja sisältä paljastui hempeä kukkavuori säilytyslokeroineen.
Kommentit