Eikö ole vähintäinkin kummallista, että samalla swappiparilla on blogissaan peräkkäisinä päivinä merkintä ilman kuvaa? Molemmilla on kuitenkin painavat syynsä: Virpi kaatui ja satutti itsensä, ja minulla on  - paketti hukassa!!! Voitteko kuvitella: paketti hukassa!! Se on kadonnut aivan merkillisellä tavalla. Kaikki Kurjenpolvesta lähetetyt "luukut"  ovat olleet koko ajan keittiön pöydällä, tarjottimella, jolle ne alunperinkin asetin. Nyt tämä yksi, "Luukku 22", puuttuu. En tiedä, mitä sanoisin; on tämä on niin mystistä. Ei se ole itsestäänkään siitä voinut lentoon lähteä. Tuntemukset vellovat laidasta laitaan: harmittaa, ihmetyttää, hämmentää, suututtaa...

Meidän paimenpoikamme, Maxim, on kyllä sangen varastelevaa sorttia, jos niikseen tulee. Sen kroppa on sen verran pitkä, että se ylettyy varsin helposti pöydältäkin nappaamaan mikä milloinkin sitä sattuu kiinnostamaan - jos saa siihen tilaisuuden. Ja jos se suuhunsa jotain saa, se on sitten menoa. Tarjottimen laitoin kuitenkin keskelle pöytää, ja olin itse varma, ettei se siihen yllä. Lattialta ei ole tähän mennessä löytynyt kylläkään mitään todisteita siitä, että Maxim olisi tässä syyllinen...

Minulla on toista päivää meneillään joulusiivous. Elän toivossa, että kadonnut paketti vielä löytyy. Virpi varmasti kertoo omassa blogissaan, mitä tämä mystinen paketti sisälsi. Anteeksi, Virpi, anteeksi!