Postiluukusta tipahti taannoin salaperäisen näköinen kirjekuori, jonka lähettäjäksi oli merkittu "Ei niin salainen ystävä". Kuulun nykyään Nukkekotielämää-listalaisten kotoisaan joukkoon, ja sen yksi jäsen tiedusteli hienovaraisesti osoitettani, kun en ollut sitä hoksannut listalaisten tietoon antaa. Siksi arvasin, kuka tämä salainen ystävä oli;  yllätyksellisyyttä, iloa ja hyvää mieltä se ei silti tietenkään millään tavalla vähentänyt.

Kuoressa oli söpö omppukortti, jonka monenvärisistä omenan kuvista voi ottaa mallia, kun innostuu seuraavan kerran massailemaan omenoita. Teksti näkyy alhaalla kuvassa. Eikä siinä kaikki! Mukana oli myös pikkuruisen pieni, vihreä, huovutettu nalle hymy huulilla ja rusetti kaulassa! Hän on aivan uskomaton, niin hienosti tehty neulahuovutuksella, ja kuono ja suu ommeltu mahdottoman taitavasti. Ilme on hyvin myönteinen, ikään kuin hymyileväinen, ja pienen pienet helmet tuikkivat silminä. Nallukka on 2 cm pitkä, ja sen kaikki tassut LIIKKUVAT, samoin pää. Miten ihmeessä on mahdollista ylipäätään tehdä NOIN pientä ja noin täydellistä? Kuva ei kerro puoleksikaan totuutta siitä, miltä nalleroinen näyttää luonnossa.

No, moni varmasti alkaa arvata, kuka salainen ystäväni on. Sehän on tietysti Hanna! Kiitos, kiitos, Hanna tästä ihanasta yllätyksestä!! Olenhan minä tiennyt, että sinä olet taitava käsistäsi, ja hahmosi ovat viimeisen päälle tehtyjä, upeita, mutta en voi ymmärtää, että joku voi tehdä näin täydellistä näin pienessä mittakaavassa! Nallukka tulee luonnollisesti kuulumaan Rauhaniemen suuriin aarteisiin.

Tässä näytille kortti ja pieni vihreä nalle:

I received a tiny, tiny, green teddy bear from my secret frend. This time I know, that she is Hanna! Thank you so so much!!