Tänään kolahti postiluukusta varsinainen jouluyllätys, jonka lähettäjäksi oli merkitty "Leipämäen Muori". Postileimana näytti olevan Helsinki. Sekosin täydellisesti ilosta, sillä omat nukkekotikontaktini ovat olleet viime kuukausina varsin vaatimattomia aikaa vievän ikonimaalausvaiheeni vuoksi. Siksipä pidän itsestään selvänä, että blogissanikin vallitsee varsin hiljainen vaihe. Aika-ajoin käyn uteliaisuuttani silmäilemässä eri sivustoilla, mitä kukanenkin on joulukalenterista saanut. Pistää ihan huokaisemaan, kun en itse ole ehtinyt joulukalenteriin mukaan pariin vuoteen.

Tämä saamani paketti sisälsi uskomattoman hienosti tehtyjä ruokia: oli kalaa useampaa sorttia, pari pihviä,  makkaraa, kahdenlaista kaakkua, ym. Kuva puhukoon puolestaan. Ruoat oli kääritty suloisen pehmoiseen mattoon, joka varmasti löytää paikkansa Rauhaniemessä. Kyseinen  "Leipämäen Muori" laittoi vielä hyvän joulun toivotukset allekirjoituksella "Raili".

Raili, olen yrittänyt jäljittää sinua, mutta huonolla tuloksella. "Leipämäen Muoria" ei löydy googlettamalla, ja Raili-nimisiä on eri listoilla useampia. Missä ja kuka Raili sinä siis olet? Kerro, sillä haluaisin niin mielelläni tietää. Olet tuonut minulle suuren jouluilon, ja ihanan yllätyksen kaiken tämän minihiljaiselon keskelle. En kuuna päivänä uskonut minua enää hirveästi monen muistavan. Haluaisin ilahduttaa sinua myös pienellä vastalahjalla, kunhan saan sen valmiiksi. Lämmin ja sydämellinen kiitos sinulle! Olet varsinainen jouluilon lähettiläs!

Tässä vielä tarkemmin...

Posti toi iloisen yllätyksen pari päivää sitten. Tigerin perhe sai tänä vuonna ensimmäisen joulutervehdyksensä Nasulta. Kiitos, kiitos Nasu suloisesta, pikkuruisesta kortista!  Hyvää ja rauhallista joulua myös sinulle ja nukkekotisi asukkaille. Samoin Rauhaniemen väki toivottaa iloista joulun odotusta kaikille blogini lukijoille!

Tässä Anna ja Ester ihastelevat Nasulta tullutta korttia. Otin myös pari lähikuvaaa siitä. On se niin söpö, vai mitä sanotte!!

Sitten pieni puolustuspuhe:

Olen kuulemma saanut leikkimielisiä tukistuksia siitä, että edellisestä postauksesta on kulunut turhan pitkä aika (taisipa olla maaliskuussa). Onhan tämä tietysti imartelevaa korville! :) En minä kuitenkaan ihan laiskana ole ollut. Jotain miniä on kyllä valmistunut, mutta kuvia en ole aktiivisesti ottanut. Syy Rauhaniemen hiljaiseloon on se, että tämän kirjoittajalla on menossa ikonimaalausvaihe. Nämä molemmat harrastukseni ovat sellaisia, ettei niitä oikein rinnakkain aina voi viedä. Kumpikin vaatii pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja pitkää pinnaa :0) . Eli en minä Rauhaniemen rakentamista ja puuhastelua sen parissa ole lopettanut.

Laitan tähän vielä kuvan vuonna 2004 maalaamastani Tihvinän Jumalanäidin ikonista. Sen välityksellä toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulunalusaikaa.

Pitkään sai apteekkari istua parturissa, ennen kuin hän hyväksyi kampauksensa (kuka sanoo, etteivät miehet ole turhamaisia...). Sieltä täältä piti leikata, mutta liian lyhyt ei saanut olla. Väänsin hiuksia grillitikkupalasten ympärille, jotta kuontalosta tulisi taipuisampi. Lopuksi vielä meidän ihmisten hoitoainetta kevyt silaus, ja siinä se on. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Minusta hän on kovasti karismaattinen ja arvovaltaisen näköinen, kuten apteekkarin tuleekin olla.

Tässä muutama kuva herrasta koko komeudessaan.  Eka kuva on siitä, mistä aloitin. Lopuissa hän sitten seisoskeleekin tyytyväisenä piippu kädessään.

P.S. Unohdin kertoa, että posliininukke on Taru Astikaisen tekemä, ja mallina on ollut eversti Brandon Jane Astenin filmatisoinnista "Järki ja tunteet".

Apothecary Edward Tiger's new hair made by me. I think he is quite handsome! A Finnish doll artist Taru Astikainen has made this doll according to Colonel Brandon (Jane Astin: "Sense and Sensibility").

Nyt on maaliskuun viimeinen sunnuntai, ja nukkekotiharrastajat kokoontuivat taas yhteen. Tällä kertaa teemana oli herätyskellojen teko. Maailma on täynnä erilaisia vekkareita, suuria ja pieniä. Innoituksen lähteenä toimi Marian tekemä minikello; ohjeet olivat Britan kehittelemät. Häneltä saimme myös oivallisia meltallipullonkorkkeja, jotka toimivat kellojen runkoina. Kellotaulujen lasit puolestaan ovat tekosilmien osia.

Tässä valmiit herätyskellot; kellotaulut ovat halkaisijaltaan noin 1 cm. Oma vekkarini on edessä oleva vaaleanpunainen, joka aikanaan tulee Rauhaniemen pikkutyttöjen huoneeseen.

These tiny alarm clocks are made at our miniature club last Sunday. Mine  is that pink in front of. Diameter of this clock is 1 cm.

Tällä kertaa olen siirtynyt vaatturin/räätälin hommista hiussalongin pitäjäksi. Kehittelen parhaillaan apteekkari Tigerille kampausta, ja nyt on niin arkaluontoinen vaihe meneillään, etten millään saa häntä suostumaan kuvattavaksi. Selitykseksi - näin meidän kesken - voin paljastaa, että hänellä yksinkertaisesti on papiljotit päässä, joten siksi moinen ehdottomuus. Eihän se nyt sovi, miehisen miehen...

Sillä aikaa, kun hiukset kuivuvat, tein mielenkiintoisen kokeilun aiheesta "kuinka koirankarvat soveltuvat nuken hiuksiksi". Pitkän aikaa on ollut suunnitelmissa tehdä nukkekodin nukelle nukke, sellainen pienen pieni. Mitään rautalankaluurankoa en tehnyt, vaan muovailin suoraan massasta kropan ja pääksi pelkkä pallo (voisi olla vaikka mollamaija). Karvat soveltuvat mielestäni erinomaisesti hiusmateriaaliksi; oli  jopa helppo letittää.

Tässä muutama kuva. Kasvot, sukat ja kengät maalasin akryylivärein, ja lopuksi vedin matan lakan suojaksi.

Apteekkari Tigerin tumma puku liiveineen on vihdoin valmis! Räätäli oli välillä komennettu muihin tehtäviin, joten kauan sai apteekkari pukuaan odottaa. Mutta kärsivällinen hän oli, sitä ei käy kieltäminen.

Pukukangas on tummansinistä, muistaakseeni puuvillan (vai oliko se pellavan) ja silkin sekoitusta, jonka sain mieheni sisarelta, Kaijalta. Apteekkari Tiger ja vaatturi lähettävätkin hänelle terveiset ja suuret, suuret kiitokset (Kaijalta on muuten myös apteekarskan silkkisamettinen pukukangas).  Liiviä varten jouduin ostamaan kankaan ihan kangaskaupasta, sillä varastoissani ei ollut sopivaa väriä. Tutkiskelin myös 1900-luvun alun miesten muotia, ja sieltä tulevat nuo leveät lahkeet.

Itse puvun teko kaavojen sovittelusta tumman kankaan ompeluvaiheeseen oli lievästi sanoen - haastava. Housut onnistuivat suitsait, mutta takin kaulus oli aivan mahdoton homma, eikä siitä lopultakaan oikei häävi tullut. Saa kuitenkin nyt olla; en enää jaksa sen kanssa. Liivit, vaikkei uskoisi, olivat kaikkein hankalimmat. Minulla oli kokeiltavina parit, kolmet kaavatkin, mutta homma ei vain sujunut. Lopulta tein lautasliinasta omat kaavat  suoraan nuken päälle, ja niillä viimein  onnistuin. Vaikka tuo takin kaulus vähän närästääkin, olen kuitenkin lopputulokseen varsin tyytyväinen. Saumoista olen ommellut osan koneella, osan käsin, oikein hankaliin kohtiin käytin tipan liimaa.

Tässä muutama kuva, jossa E. Tiger näyttäytyy rohkeasti ilman hiuksia. Itse kuontalo lojuu "päänahan" kera tuossa pöydällä, ja siitä onkin tarkoitus loihtia apteekkarille kunnon kampaus. Se onkin sitten jo aivan toinen juttu, joten siitä myöhemmin.

Apothecary Edward Tiger has a new dress;  made by me. I had so many difficulties to work with it, but anyway I'm  satisfied with this issue.

Meillä oli kerhotapaaminen tammikuun viimeinen sunnuntai, jossa aiheina olivat marmorointi ja koristemaalaus. Valitettavasti kamera ei ollut mukana, joten nyt on nähtävillä vain nämä omat vaatimattomat tuotokseni. Marmorointi on aika jännää tehdä, ja helpostikin saa aikaan mukavannäköistä jälkeä.

Kokeilin tekniikkaa aluksi tällaiselle puupalalle:

Koristemaalasin myös tämän pienen vakkasen akryylivärein:

Marbling (test specimen) and  ornaments by me.

Postiluukusta tipahti taannoin salaperäisen näköinen kirjekuori, jonka lähettäjäksi oli merkittu "Ei niin salainen ystävä". Kuulun nykyään Nukkekotielämää-listalaisten kotoisaan joukkoon, ja sen yksi jäsen tiedusteli hienovaraisesti osoitettani, kun en ollut sitä hoksannut listalaisten tietoon antaa. Siksi arvasin, kuka tämä salainen ystävä oli;  yllätyksellisyyttä, iloa ja hyvää mieltä se ei silti tietenkään millään tavalla vähentänyt.

Kuoressa oli söpö omppukortti, jonka monenvärisistä omenan kuvista voi ottaa mallia, kun innostuu seuraavan kerran massailemaan omenoita. Teksti näkyy alhaalla kuvassa. Eikä siinä kaikki! Mukana oli myös pikkuruisen pieni, vihreä, huovutettu nalle hymy huulilla ja rusetti kaulassa! Hän on aivan uskomaton, niin hienosti tehty neulahuovutuksella, ja kuono ja suu ommeltu mahdottoman taitavasti. Ilme on hyvin myönteinen, ikään kuin hymyileväinen, ja pienen pienet helmet tuikkivat silminä. Nallukka on 2 cm pitkä, ja sen kaikki tassut LIIKKUVAT, samoin pää. Miten ihmeessä on mahdollista ylipäätään tehdä NOIN pientä ja noin täydellistä? Kuva ei kerro puoleksikaan totuutta siitä, miltä nalleroinen näyttää luonnossa.

No, moni varmasti alkaa arvata, kuka salainen ystäväni on. Sehän on tietysti Hanna! Kiitos, kiitos, Hanna tästä ihanasta yllätyksestä!! Olenhan minä tiennyt, että sinä olet taitava käsistäsi, ja hahmosi ovat viimeisen päälle tehtyjä, upeita, mutta en voi ymmärtää, että joku voi tehdä näin täydellistä näin pienessä mittakaavassa! Nallukka tulee luonnollisesti kuulumaan Rauhaniemen suuriin aarteisiin.

Tässä näytille kortti ja pieni vihreä nalle:

I received a tiny, tiny, green teddy bear from my secret frend. This time I know, that she is Hanna! Thank you so so much!!

Nyt on oma bannerikuva paikoillaan! Ja ihan itse laitoin! Jossakin vaiheessa voisi vielä taustaa vähän muokkailla...

Kuulumisista sen verran, että apteekkarin puku on takkia vaille valmis, joka sekin on jo loppusuoralla. Laitan kuvia, kunhan koko amperaati on valmis.

Jotta ei ihan tulisi tylsää teksiä, laitan tähän silmienne iloksi netistä löytämäni ihanaisen kuvan.

Etsiskelen parhaillaan uutta, sopivaa blogipohjaa, jota saisi itse vähän muokkailla omiin tarpeisiin sopivaksi. Paljon on kyllä tarjolla, mutta usein bannerikuvan koko on minusta turhan pieni, tai palstamäärä ei ole mieleinen. No, tässä on nyt aluksi ihan söötti pohja, mutta valitettavasti tätä ei saa muokata. Saattaapa olla, että tyttönen vaihtuukin hevosiin (sitä pohjaa kun on lupa muutella) siksi, kunnes saan vaihdettua hepat itse ottamaani kuvaan. Ehkä taustaväriäkin voisi muuttaa...hmmm...Homma ei käy kädenkäänteessä, vaan täytyypi hieman ensin testailla...

P.S. Yllä olevan tekstin jälkeen pohja on vaihtunut jo moneen kertaan :) Tämä nykyinen vaikuttaa aika harmooniselta. Vaikka kuva kaunis onkin, se täytyy jossakin vaiheessa vaihtaa (tätä pohjaa on lupa muokkailla).

Rauhaniemen vieraat lienevät panneet merkille uuden sivupohjan, Photobucket kun nimittäin laittoi blogini täysin sekaisin. En viitsinyt ryhyä jälleen käymään heidän supportinsa kanssa kirjeenvaihtoa jo siksikin, ettei itselläni kyseistä sivupohjaa edes ollut, kuten he väittivät. Siksi vaihdoin vuodatuksen pohjan väliaikaiseksi. Olen tästä marmattanaut vähän siellä sun täällä,  joten nyt lupaan lopettaa tämän sortin kirjoittelun.

Innostuin ottamaan näin jälkikäteen muutaman kuvan Rauhaniemen joulukuusesta. Kameran (HP:n Photosmart M517) pattereista (onneksi ladattavat) vain loppuu virta muutaman kuvan jälkeen. Niin kävi nytkin, vaikka kuvasin vain 16 kuvaa justiinsa ladatuilla pattereilla. Luultavasti siksi niissä on rakeisuutta. Laitan kuitenkin tämän jouluisen otoksen, jonka myötä toivotan kaikille nukkekotiharrastajille

ONNELISTA UUTTA VUOTTA 2010! - HAPPY NEW YEAR 2010!